Kalervo Hortamo - Keiteleen korpirunoilija

Artikkeli Pielavesi-Keitele -lehdessä 10.5.2017

  

Pekka Savolainen kertoi opettajastaan Kalervo Hortamosta. Kuva: Veikko Tabell
Kalervo Hortamo toimi opettajana Keiteleellä Pahkamäen koulussa 1940- ja 1950-luvuilla.

Oppilaan muistelut ”Kalervo Hortamon syntymästä 100 vuotta” tilaisuudessa Keiteleen kirjastossa 3.5.2017, muistelijana Pekka Savolainen

 

 

 

HORTAMOT, Kalervo ja Sirkka

 

 

 

Ensitapaaminen Hortamojen kanssa muistuu mieleeni, kun opettajat olivat käymässä kotonani Honkajoella. Kalervo ja Sirkka istuivat sängyllä tuvassa ja Kalervo lauloi lastenlauluja kovalla äänellä reippaasti. Kuulemassa olimme neljä sisarusta. Olin hyvin ihastunut lauluun ”Minnit, Mannit, Jukut, Tönnit hyppäävät nyt…

 

 

 

Koulutieni alkoi syksyllä 1949. Hortamot olivat olleet jo vuosia Pahkamäen koulun opettajina. Olimme kolme ensimmäistä luokkaa Sirkan opetuksessa ja neljännestä seitsemänteen luokkaan Kalervo Hortamon oppilaina. Ekaluokalta ja yleensäkin alakoulusta on jäänyt mieleen , että opettajan sanomiset ovat ihan ehdottomia. Muutama esimerkki: Ekaluokan oppilaat nukkumaan klo 7.00 ja tokaluokan 7.30…Tiellä vastaantulevia tervehditään…Läksyt osataan – oli melko helppoa.

 

 

 

Sirkka oli innostava opettaja, huolehtiva ja otti lapset kuin omikseen, Esim. ruokarukous, kalanmaksaöljyn jako ennen ruokailua, täiden torjunta kampaamalla, oppilaiden esittämään ja esiintymään opettaminen, laulu ja näytteleminen jo alaluokilla.

 

 

 

Eräs tapahtuma. Oli hiihtokilpailut kirkonkylän koululla, jonne tulivat kaikkien kunnan koulujen hiihtävät oppilaat. Kuopio – Viitasaari –linja-auto kulki klo 6.15 Pahkamäeltä, ja siihen mentiin suksien kanssa kovalla pakkasella. Pääsimme kirkonkylän vanhan koulun luokkaan, jonne Sirkka asetteli meitä nukkumaan lattialle. Aamun valjetessa alkoi  koulun ympärillä kova tohina suksien voitelun merkeissä. Joukkueellamme ei ollut juuri kynttilää enempää suksivoiteita. Mutta erityisesti Sirkan huolehtiminen näkyi siinä, että hän rasvasi meidän naamat Vitalis-voiteella paleltumisvammojen ehkäisemiseksi. Pahkamäen oppilaiden sijoitukset näissä kisoissa olivat vaatimattomat.

 

 

 

 

 

Sirkan taiteellinen näky tuli esiin myös piirtämisen ja erityisesti värien käytön korostamisessa kuvaamataidon tunneilla. Osallistumisemme Fazerin piirustuskilpailuun tuotti minulle pienoisen pettymyksen, kun nuoremmat sisarukseni saivat siitä palkinnoksi kilokaupalla makeisia Fazerilta. Minua nuorempi sisareni voitti myös pääpalkinnon – viikon matkan Helsinkiin.

 

 

 

Eräs tapahtuma Sirkka Hortamosta jäi elävästi mieleen: Olimme syksyllä koulun alettua järjestäytyneet aamuhartauteen. Sirkka tuli viimeisenä ja aiheutti eritoten tyttöoppilaissa suorastaan kohahduksen – hänen hiuksensa olivat poninhännällä, siis täysin uusi kampaus!

 

 

 

Yläkoulun puolella olimme Kalervon oppilaita, uusia oppiaineita olivat puutyöt, liikunta, maantieto ja matematiikka. Itse olin suuntautunut juuri näihin aineisiin ja menestyin niissä hyvin. Kuuluin ns. hyviin oppilaisiin. Tästä seurasi luottavainen suhde oppilaan ja opettajan välillä. Tähän vaikutti osaltaan perhettämme kohdannut tragedia, äidin kuolema, neljännen luokkani aikana. Kalervo esitti, että voisimme pitää sisarusteni kanssa lomaa, jos emme jaksaisi tulla kouluun. Tästä hän puhui kutsuttuaan minut asuntoonsa neuvonpitoon, koska olin neljän koulusisaruksen vanhin. Emme kuitenkaan olleet lainkaan pois koulusta, vaikka olimme kokeneet erittäin suuren menetyksen. Olen kokenut tässä tilanteessa erityistä luottamusta opettajaani kohtaan, vaikkakin aloin tuntea myös ujoutta ja esittämisen epävarmuutta, koska sain lisää vastuuta sisaruksistani tuolloin 11-vuotiaana.

 

 

 

Luottamukseni oppilaana tuli näkyviin suhteemme tiivistymisenä. Sain vastuullisia tehtäviä oppilasjoukossa, pallopelien johdossa, luokan isäntänä, talvikuukausina mm. kaasulamppujen – Tilleyn ja Petromaksin – huoltajana ja sytyttäjänä, sähkövaloa ei vielä ollut. Olin taas kerran saanut valot molempiin luokkiin ja Kalervo tuli toteamaan valojen toimivan. Olin hyvin tyytyväinen onnistumisesta, tunsin open jotenkin vertaiseksi. Kalervo sanoi, että pidäpä aamuhartaus. Siitäpä tuli kiire, otin virsikirjasta rukouksen aiheeksi tutun jouluvirren ”Tulemme, Jeesus, pienoises nyt Betlehemin seimelles’ ja se siinä. Muistan Kalervon nyökkäävän rukokuksen päätteeksi, hän kun oli aina rukouksen aikana noussut harmoonin istuimelta seisaalleen. Hänen nyökkäyksensä oli minulle vahva myönteinen vahvistaminen onnistumisesta.

 

 

 

Opettajan elämä 1940-1950 –luvuilla oli hyvin erilaista nykyiseen verrattuna. Koulun ympärillä oli vähän peltoa ja navetassa lehmä, sekä erikoisen runsas omenapuutarha, josta me oppilaat saimme mamman (Sirkan äiti) antamia omenoita. Hän heitteli niitä joskus aamulla korista oppilasjoukkoon, parhaat kopparit saivat jopa useita eikä niitä sitten aina kaikille riittänytkään.

 

 

 

Suuri muutos opettajan perheeseen tuli, kun hän hankki auton. Uusi Moskovits piikkinokka oli upea peli. Kirkolle koulupäivän jälkeen tuli tungosta takapenkille, kun meitä Honkajoelle tulijoita oli jopa liiaksi asti. Usein kuitenkin päästiin kyydissä. Mosse oli tiukoilla joenmäessä ennen kotiamme. Opettajapariskunta teki matkan jopa Eurooppaan aina Pariisiin asti Mosse-kyydillä. Muistan Kalervon arvion, että Mosse oli Ranskan maalla harvinaisuus, mahdollisesti ainut sitä merkkiä. Sittemmin matkat suuntautuivat kesäisin Lappiin ja siellä usein Pohjois-Norjaan saakka. Hortamoilla oli ystäviä Pohjois-Norjassa.

 

 

 

Lopuksi:

 

Luin Kurkituulia-kirjan Vieremän pastorin haastattelukertomuksen Hortamoiden Marttisenjärven opettaja-ajalta. Pastori Kormilainen nimitti Kalervoa sielunveljeksi keskustelussaan uskosta runouden ohella. Siinä keskustelussa ilmeni, että Kalervon hengellinen vahva tausta oli Ruijan lestadiolaisuudessa. Pastori toteaa, että se merkitsi kirkasta, syvällistä ja myös avaraa ja Jumalaan luottavaista uskonnäkyä. Lestadiolaisena tämä näky Kalervosta avasi minulle uuden vahvasti kunnioittavan suhteen rakastettavaan opettajaani.

 

 

 

Pekka Savolainen

 

 

 

 

Anna Maija Kekin ennakkojuttu

 

KEITELEEN KORPIRUNOILIJA

 

 

 

”Näet siellä talot harmaat, / näet leikkitienoot armaat. / Kuinka kaunis oletkaan /kylä sydänmaan.”

 

Näin ylistivät kotikyläänsä yhdessä laatimassaan laulussa Kalervo ja Sirkka Hortamo  viime vuosisadan puolivälin paikkeilla.

 

       Paikka, josta opettajapari kyläänsä katseli, on Roinila, nykyään metsästysmajana toimiva silloinen Pahkamäen koulu. Tai saattoi paikka olla vielä ylempänä sijaitseva Hortamoiden metsämökki, josta oli talvella juttu Pielavesi-Keitele lehdessä.

 

       Kalervo Hortamo oli syntynyt Helsingissä 19.3.1917 ja kuoli Iisalmessa 1989. Hortamo on merkittävä runoilija. Hän julkaisi useita runokokoelmia, pääosan niistä Keiteleellä ollessaan. Hän myös sävelsi useita runojaan. Vuonna 1960 Hortamot muuttivat Vieremälle. Siellä juhlittiin satavuotismuistoa maaliskuun 12. päivänä

 

       Paitsi Pahkamäki, myös Keitele on saanut Kalervo Hortamolta oman laulun. Keiteleen marssia hän ei kuitenkaan säveltänyt. Sen sävelsi silloinen kanttori Ilmari Raitala.

 

       Keiteleen kirjastossa luodaan katsaus Kalervo Hortamon elämään ja tuotantoon ensi viikon keskiviikkona 3. toukokuuta. Silloin on kantakeiteleläisillä kuten myös muualta muuttaneilla tilaisuus tutustua ”hiljaisen sanoman tuojaan kaukaa sydänmaasta”, kuten häntä erään kokoelman kannessa kuvataan. Tilaisuus alkaa kello 18.30, kahvitarjoilu kello 18.

 

Anna Maija Kekki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

30.10 | 22:41

Tarvitsetko lainaa laskun maksamiseen vai tarvitsetko rahaa oman yrityksen perustamiseen, ota meihin yhteyttä, koska annamme lainaa niinkin alhainen kuin 2% korko. Annamme myös lainaa ja lyhytaikaista lainaa lisätietoja varten ota yhteyttä sähköpostitse j

...
14.10 | 18:48

Suuret kiitokset tiedosta!

...
09.10 | 15:50

Ympäristökeskuksen tilaston mukaan alhaisin vedenkorkeus Nilakalla mitattu 21.4.1911. Silloin 101.78. Tänä sykynä alhaisin 101.96. 18 senttiä jäi ennätyksestä.

...
27.03 | 21:54

oli opettaja anna maija kärävä muistaakseni, hyvä ihminen hyvät muistot.

...
Tykkäät tästä sivusta